Viime torstaina (24.8.) saatiin maaliin yksi hienoimmista projekteistani urheilun saralla. Silloin Steelersin C-poikien joukkue suoritti kesän fysiikkaharjoittelujakson lopputestit. Takana oli kesäkuun alkutestien jälkeen kymmenen viikon treenit, joissa pyrittiin vahvistamaan pelaajien fysiikkaa erilaisilla harjoitteilla. Ohjelmaan kuului muun muassa kehonpaino- ja koordinaatioharjoittelua eläimellisillä liikkeillä Viisarin vanhan ajoharjoitteluradan maastoissa, porrastreenejä ja kestävyysjuoksua Aulangon maisemissa, loikkia ja pyrähdyksiä Ahveniston mäissä, kuntosaliharjoittelua, hiekkamäen kipuamista Rinkelinmäen kulmilla sekä liikkuvuusharjoittelua.
Aina eivät säät suosineet tänä kesänä jostain kumman syystä, mutta kertaakaan en muista kundien valittaneen. Aivan huikealla asenteella tekivät pojat hommia, joka kerta oli hienoa suunnitella treenejä ja mennä ohjaamaan harjoituksia. Itsekin osallistuin mahdollisuuksien mukaan suorituksiin, eli silloin, kun omien treenien ohjelmointi ja harjoituksen luonne antoi myöten.
Kun Lamun Pasin kanssa ensi kerran tuli tästä projektista puhetta helmikuussa, tuli molemmille jotenkin heti tunne, että ”tää on hei hyvä juttu”. Ja niin se olikin. Pasin kanssa on oltu hyviä kavereita jo pitkän aikaa, ja löydettiin kyllä saman tien yhteinen sävel projektin eteenpäin viemiseksi. Meillä oli heti alusta samankaltaiset näkemykset siitä, miten treenit aikataulutetaan, sekä siitä, miten vastuut jaetaan. Tässä kohtaa lausunkin suuret kiitokset Pasille siitä, että sain itse suunnitella ja toteuttaa haluamallani tavalla kaikki fysiikkaharjoitukset.
Suurin kiitos kuuluu kuitenkin joukkueen pelaajille. He tekivät valittamatta kaikki treenit, joista osa oli todella raskaita ja suoritushetkellä varmasti epämiellyttäviä. Omaan valmennusfilosofiaani kuitenkin kuuluu, että mitään ei teetetä turhaan tai ilkeyttään, vaan kaiken treenin tulee palvella tarkoitusta. Tässä tapauksessa sitä, että pelikauden pian alkaessa joukkue on hyvässä kunnossa ja valmiina pelaamaan ottelut alusta loppuun hyvällä tempolla ja oikeita ratkaisuja kentällä tehden. Tämä viesti tuntui menevän hyvin pelaajille perille, niin hyvä asenne oli kyllä aistittavissa kaikessa kesän tekemisessä.
Ai niin, ne testit. Testasimme harjoitusjakson alussa ja lopussa pelaajien suunnanmuutosnopeutta, kimmo-ominaisuuksia, keskivartalon vahvuutta sekä kestävyyttä ja uskallusta ottaa itsestä kaikki irti, rasituksensietokykyä. Kestävyydessä, keskivartalon vahvuudessa ja kimmo-ominaisuuksissa oli nähtävissä hyvää kehitystä kautta linjan. Jonkin verran kehitystä näkyi myös rasituksensietokyvyssä. Ainoa osio, joka jäi itseäni hieman ihmetyttämään, oli suunnanmuutosnopeus. Siinä kehitystä paria poikkeusta lukuun ottamatta ei näkynyt juuri lainkaan. Tämä on selkeästi asia, johon täytyy panostaa jatkossa harjoitussisältöjä suunnitellessa.