Torstaina 21.7. kokeiltiin Nurmen Timpan kanssa ensimmäistä kertaa speedgolfia. Sehän on sellaista juoksun ja golfaamisen yhdistävää toimintaa. Lyödään, juostaan pallolle ja lyödään taas. Pyritään luonnollisesti suoriutumaan kierroksesta mahdollisimman nopeasti mahdollisimman vähin lyönnein. Virallisissa speedgolf-kisoissa tulos muodostuu kierrokseen käytetyistä minuuteista ja lyöntien määrästä. Melko yksinkertaista, eikö vain?
Lähtöajaksi olimme valinneet lähes kukonlaulun ajan, koska halusimme välttää ohitteluja kentällä. Tarkoitus oli siis lähteä pelaamaan ennen kuin kukaan muu ehtii ykköstiille. Kello herätti 5:30, minkä jälkeen nopeat aamutoimet sekä -puuro siivittivät minut kohti Tawast Golfin kenttää. Parkkipaikalla olin sovittuun aikaan juuri ennen puoli seitsemää. Neljä mailaa mukanani (hybridi, rauta-6, 54-asteinen wedge ja putteri) siirryin ykköstiille, missä Timppa jo odottikin. Sitten vaan palloa ilmaan ja juoksujalkaa perään!
Kokemus oli erittäin mielenkiintoinen ja miellyttävä. Speedgolfissa saan mukavasti yhdistettyä kaksi itselleni tärkeää lajia, juoksun ja golfin. Lyöminen sujui yllättävän hyvin, jopa myöhemmässä vaiheessa kierrosta, kun melko hyvää vauhtia (4 – 5 min/km) juostut siirtymät saivat jo sykkeet hieman nousemaan. Chipeissä taisi tulla eniten turhia lyöntejä jostain syystä. Putatessa tuli myös välillä turhaan hosuttua. Lyönti vähemmän lopputuloksessa tarkoittaa kuitenkin käytännössä minuutin nopeampaa aikaa…
No miten me sitten tuloksellisesti pärjäsimme? Aikaa kului 87 minuuttia, josta olisi varmasti nipistettävissä vähemmällä sähläämisellä mailojen ja lipputankojen kanssa jokunen minuutti. Silti pidän sitä ensikertalaisille varsin hyvänä suorituksena. Lyöntejä tuhrasin itse 85, Timppa selvisi 83 lyönnillä. Yhteistulokseksi muodostui speedgolf-termein ilmaistuna siis allekirjoittaneelle 172 ja vanhemmalle tieteenharjoittajalle 170.
Mailavalinnoista sen verran, että vaikka neljällä mailalla pärjäsi oikein hyvin, niin muutama maila lisää ei olisi haitannut juoksua ja esimerkiksi draiveri olisi ollut paikka paikoin varsin hyödyllinen kapistus. Tiin pallon alle laittamiseen kuluva aika ei ole kovin merkittävä, ja jos draiverilla saatava hyöty lyönnin mitassa säästää vaikka sen yhden lyönnin silloin tällöin, on hyvinkin perusteltua kantaa sitä mukana (ja käyttää myös J). Rautakutosen ja gap-wedgen väliin olisin myös kaivannut yhtä mailaa joissain tilanteissa.
Tämän kokeilun perusteella speedgolf kuuluu vastaisuudessakin lajivalikoimaani. Ehdottomasti jatkoon!